Andy Nichols
Mitkä ovat offshoring ja inshoring? Maailman talouden dynaamiset muutokset ja globalisaatioprosessit vaikuttavat yritysten toimintaan. Yritykset päättävät yhä useammin laajentaa ulkomaisille markkinoille etsiessään halvempaa työvoimaa ja edullisempia tuotantovälineitä. Päätös sijoittaa yrityksen tytäryhtiö ulkomaille liittyy paitsi uusiin mahdollisuuksiin luoda myyntiä tuotteille ja palveluille myös uusien materiaalivarojen lähteiden etsimiseen. Suoraan näihin prosesseihin liittyvä ilmiö on offshoring, suosittu liiketoimintakäytäntö, joka ymmärretään valittujen toimintojen tai liiketoimintaprosessien siirtämiseksi ulkomaisille markkinoille. Kun laajentaminen ei tuo odotettuja tuloksia ja etuja, yritykset päättävät palata kotimaahan niin sanotun inshoringin myötä.
Offshoring vs inshoring – sisällysluettelo:
Miten määrittelet offshoringin ja inshoringin?
Ilmiö offshoring käynnistettiin Yhdysvalloissa 1970-luvun lopulla. Yksi tämän alan edelläkävijöistä oli General Electric, joka siirsi tuotantoaan ulkomaille Yhdysvalloista. Voimme jakaa offshoringin kahteen kategoriaan:
- Nearshoring – Toimintojen siirtäminen naapurimaihin, kuten Saksasta Puolaan.
- Farshoring – Toimintojen siirtäminen etäisiin maihin, kuten Euroopasta Itä-Aasiaan.
Offshoring määritellään osan yrityksen toiminnasta siirtämiseksi palvelu- tai tuotantoalalla ulkomaille, jotta kustannuksia vähennetään ja laatua parannetaan sekä tehokkuutta lisätään toteutettavissa mekanismeissa. Siirto voi tapahtua joko omien rakenteiden laajentamisen muodossa tai yhteistyöhön ulkomaisten toimijoiden kanssa. Prosessin optimoinnin maksimoimiseksi meidän tulisi tarkastella offshoringia pitkän aikavälin tavoitteiden kategoriassa.
Lyhyen aikavälin toimet voivat tuottaa vain pieniä etuja ja hallinnollisia komplikaatioita. Offshoringia tulisi pitää strategisena valintana, ei operatiivisena valintana, koska seuraukset muuttavat kaikkia johtamisen ja päätöksenteon alueita (keskittäminen, hajauttaminen), jotka liittyvät koordinointiin, kontrolliin, rakenteen ja resurssien jakamiseen.
Inshoring on offshoringin vastakohta ja tarkoittaa liiketoimintaprosessien siirtämistä vähemmän kalliiseen sijaintiin maan sisällä. Logistiikkatoimintojen siirtäminen mahdollisimman lähelle markkinoita, joita yritys palvelee, on taloudellisesti edullisinta. Käänteinen offshoring on perusteltua, kun ulkomaiset toimittajat tai valmistajat eivät enää ole kilpailukykyisiä kotimaisiin toimittajiin verrattuna. Tämä pätee erityisesti silloin, kun työvoimakustannukset nousevat ulkomaisilla markkinoilla tai tiettyjen sisäisen talouden palveluiden hinnat laskevat.
Uusia organisatorisia ja logistisia ratkaisuja etsiessään yritykset valitsevat inshoringin, pääasiassa mahdollisuuden vuoksi työskennellä paikallisten, halvempien yhteistyökumppaneiden kanssa. Tämän strategian valintaan vaikuttavat pääasiassa globaaleilla markkinoilla vallitseva tilanne, hallituksen sääntely, teknologian kehitys ja globaali kilpailu.
Offshoring vs inshoring. Kumpi valita?
Yllä oleva yhteenveto osoittaa, että offshoringilla ja inshoringilla on sekä etuja että mahdollisia riskejä. Tämän vuoksi universaalia ratkaisua ei voida osoittaa. Sopivan strategisen toiminnan vaihtoehdon valinta riippuu useista tekijöistä, kuten yrityksen asettamista pitkän aikavälin tavoitteista, käytettävissä olevista resursseista ja taloudellisista keinoista sekä taloudellisista ja oikeudellisista olosuhteista.
Toisaalta offshoring lisää edullisen työvoiman saatavuutta, mutta toisaalta kulttuurierot ja toimiminen eri aikavyöhykkeillä voivat merkittävästi nostaa kustannuksia. Inshoring voi kompensoida näitä kustannuksia korkeampien työntekijäetujen hyväksi, mutta tämä lisää riskin kasvun hidastumisesta ja yrityksen kilpailukyvyn heikkenemisestä.
Yhteenveto
Valinta tuotanto- tai palvelutoiminnan sijainnista sekä päätös offshoringista tai inshoringista tulisi edeltää laaja analyysi käytettävissä olevista resursseista, taloudellisista ja materiaalivaroista, organisatorisista ja oikeudellisista olosuhteista, kehitysmahdollisuuksista ja joustavan toimitusketjun rakentamisesta. Muuttuvat taloudelliset olosuhteet, mukaan lukien vaihteleva työvoimakustannukset ja globaalin kilpailukyvyn lisääntyminen, pakottavat markkinatoimijat joustaviin toimintamuotoihin. Siksi on yleistä, että yritykset siirtyvät ulkomaisille markkinoille ja taantuman ja globaalin kriisin tapauksessa palaavat kotimarkkinoille. On tärkeää, että toteutetut toimet ovat järkeviä eivätkä merkittävästi häiritse yrityksen ydintoimintaa.
Lue myös: Nousevat markkinat – edut ja riskit
Jos pidät sisällöstämme, liity vilkkaaseen mehiläisyhteisöömme Facebookissa, Twitterissä, LinkedInissä, Instagramissa, YouTubessa, Pinterestissä.
Andy Nichols
Ongelmanratkaisija, jolla on viisi eri tutkintoa ja loputtomat motivaatiovarastot. Tämä tekee hänestä täydellisen liiketoiminnan omistajan ja johtajan. Etsiessään työntekijöitä ja kumppaneita hän arvostaa eniten avoimuutta ja uteliaisuutta maailmaa kohtaan.
